Olin talvella merkinnyt kalenteriini blogin kirjoitusvuoron ja ajattelin, että onpa siihen reippaasti aikaa. Nyt se aika on tässä. Lumi on lopultakin sulanut ja kesän viehkeää kutsua voi aistia jo päivittäin.  Luonnon herätessä alkaa itsekin katsella maailmaa taas eri tavoin, jopa autuaan sanattomana. 

Kevääni on ollut kovin kiireinen ja tässä hetkessä edes tavanomaisten, saati uusien ajatusten osalta takki olla tyhjänä. Taannoin olin kovin ihastunut mielenterveysjärjestön T- paitaan, jossa luki  ”minulla ei ole mitään sanottavaa”.  Eräs pitkäaikainen ystäväni sairastui vakavasti ja joutui jättäytymään pois tutkijan ja opettajan työstä. Moni pyysi häntä edelleen kirjoittelemaan tai luennoimaan, mutta hän alkoi kokea, että ei ollut enää asioita, joista sanoa jostakin jotakin. Ostin huumorintajuiselle ystävälleni tuon t-paidan ja hän oli ilahtunut, kun samaa kokemusta oli joku muukin jakanut . Tajusin, että sanomisestakin voi syrjäytyä.

Sanattomuus voi syntyä joskus toisesta ääripäästä. Itse joskus haaveilen hetkestä, jolloin päässäni ei hetkeen risteilisi organisaatioiden mutkikkaat haasteet siinä, että koko ajan on vähemmällä saatava enemmän aikaan. Puhumme toistamiseen uudistumisesta samalla kun menneisyyden turvasatama hukuttaa vaihe vaiheelta uudet aluevaltauksemme. Pahimmillaan entisen ja uuden identiteetin jännitteessä muutumme toisiamme kohtaan epäasiallisiksi. Silloin sanottavaa on liian kanssa ja ihan kaikesta.

Toimimme kuin turbulenssissa, jossa ajattelulle ja uusien ideoiden kypsyttelylle ei jää juurikaan aikaa.  Jokaisen olisi hyvä aika ajoin heittää tyhjentynyt takki naulaan, pysähtyä ja arvioida matkansa suuntaa uudelleen.  Jospa suvantovaiheen jälkeen voisi taas olla jotakin mieltä ja nähdä, missä sittenkin on menty eteenpäin.

Kaarina 6.5.2012

Savusaunan lämmityksen aloitin 8.11.2011 iltapäivällä, olihan ehtoolla tulossa saunaan kurssilaisia klo 18.00 alkaen.  Viimeisen täytön puut olivat palaneet loppuun n. klo 17.10.
 
Aloin valmistella saunaa kylpykuntoon. Ensin heitetään kuumaa vettä kiville kaksi kolme litraa ja odotetaan, että kiviin kertynyt epäpuhtaus, noki, irtoaa ja lähtee avoimien räppänöiden ikkunan ja oven raosta tuulen vietäväksi. Annetaan tilan tuulettua noin puoli tuntia. Poistetaan lauteiden suojana olleet suojapyyhkeet. Sytytetään lyhdyt ja kynttilät sekä laitetaan puhtaat lämpimät löylyvedet astioihin odottamaan illan vieraita. Kaikki tämä on tehty, kun kello on noin 17.59.
Havaitsin normaalista poikkeavan savun tuoksun varttia vaille kuusi.
Aistittuani poikkeavan tuoksun laitoin kaikki avoimet tuuletusluukut ja ikkunan kiinni ja heitin pari sangollista vettä kiukaalle ja suljin oven. Hain välittömästi toiset sangolliset kuumaa vettä saunarakennukselta. Ikkunasta katsomalla varmistin, ettei sisällä ole liekkejä. Toistin toimenpiteen tyhjentämällä jälleen kaksi sangollista vettä kiukaalle.  Savua tuli kiukaan kohdalta sisälaipion korkeudelta hirsien raosta.
Oli muutettava strategiaa – liekkejä ei näkynyt, mutta savua tulee hirsien välistä. Päätin hälyttää palokunnan paikalle. Ilmoitin sijaintini ja ongelmani, pyytäen yhtä vesiautoa paikalle. Hälytyksen vastaanottaja painotti, että jos palo voimistuu liekkeihin, niin soita heti uudestaan. Lupasin näin tehdä – onneksi ei tarvinnut hälyttää lisää joukkoja.
Palomiesten sammuttaessa palonalkua Salmian savusaunavuorot peruuntuivat ja kylpijät kävivät sähkösaunan löylyissä ja joku uskalsi Päijänteeseen vilvoittelemaankin syksyisessä illassa.

Yöksi järjestin jälkivartioinnin.

Saunan korjaus pääsi alkamaan yllättävänkin ripeästi.
Alkutoimina olivat tietysti paikkojen purkaminen ja puhdistus, jotta korjauksen suorittaminen oli mahdollista.
Noin viikon päästä paikalla kävi Kansainvälisen savusaunaklubin kaksi edustajaa. Heiltä saimme kattavan ohjeistuksen korjaustoimiin kolme tuntia kestävässä katselmuksessa. Herrojen ymmärtämykseen perustuen korjaussuunnitelma alkoi hahmottua. Tästä oli kuitenkin vielä pitkä matka siihen, että saatiin tulevan kiukaan mitat paperille. Tällä välin usko alkoi loppua. Paljon kerkesivät Helsingissä juoda Päijänteen vettä.
Elettiin alkavaa talvea. Talvi osoittautui Salmiassa vähälumiseksi. Korjaussuunnitelmaan sisältyi monenlaista hienoa toimenpidettä, kohtalaisen hintaviakin.
Lakeisen alareunan oikealla mitoituksella on suuri vaikutus palon estämisessä. Ylälauteiden ja seinän väliin jätettävä rako auttaa löylyn pääsyä istuintason alapuolelle. Sieltä löylyn toivotaan ohjautuvan jalkoihin ja antavan niille lämpöä. Kaikilla yksityiskohdilla on merkityksensä, jotka esi-isämme ovat tienneet kauan aikaa sitten. Kynnyksen korkeus, tuuletusluukkujen sijoittaminen eriseinille etc.

Kansainvälisen savusaunaklubin tekemässä saunakohtaisessa kartoituksessakin on 144 erilaista yksityiskohtaa tarkastelun alla. Palaamme tähän toisella kertaa.

Kiukaan rakentamiseen on käytetty kaikki saatavilla ollut ymmärtämys ja tietämys. Erikoisuutena kivien puhdistumista varten on tehty kivien päälle laskettava eristetty pelti, joka puhdistaa lämmitysvaiheessa nokeentuneet kivet sekä illan ja yön aikana käytettynä toimii lämmön säästäjänä – antaa mahdollisuuden aamusanomiseen.

Näillä kaikilla pienillä höysteillä lisättynä on Teillä mahdollisuus nauttia savusaunamme rentouttavista löylyistä.

Nauttikaa kiireettömyydestä ja vaalikaa saunaperinteitä.

Toivon kaikille saunan käyttäjille rentouttavia saunahetkiä Salmian korjatussa savusaunassa Päijänteen rantamaisemissa.

Uusi kiuas lämpenee

Työpaikalla vaihdettiin tietokoneet, uusittiin ohjelmat ja sähköpostit. Hienot, uudet ohjelmat, word ja powerpoint ja muutama muu, ja koneet, wau,  näyttökin tenniskentän  kokoinen! Mikäs tässä on hommia tehdessä, mahtavat tuliterät välineet, nettiyhteyskin pelaa kuin unelma.

Ilmeni kuitenkin ongelma – hermoradat aivoista sormiin piti piuhoittaa uudelleen. Ei siinä mitään, näillä kymmenillä on jo tehty lukuisat uudelleenkytkennät, onnistuu kyllä. Tutkimuksetkin osoittavat että vaihtelu aktivoi hermoverkkojen toimintaa, pitää hengissä pitempään ja ehkäisee peruuttamattomia aivosairauksia. Mutta se tieto ei muutaman alkuviikon aikana lämmittänyt yhtään. Sormet muistivat vanhat yhteydet eikä mikään entinen näpelöinti johtanut samoihin suuntiin kuin vielä eilispäivänä. ETTÄ MISTÄ TÄSTÄ NYT SAA FONTIN ISOMMAKSI JA MIKSI DIOJA TÄHÄN POWEPOINT –ESITYKSEEN EI VOI LISÄTÄ SIITÄ KOHDASTA MISTÄ ENNEN jA MINKÄ IHMEEN TAKIA MEITÄ IHMISPARKOJA PITÄÄ KIUSATA MUUTOKSLLA JA UUDISTUKSILLA..!!! EIKÄ MULLA OLEN NYT YHTÄÄN AIKAA ETSIÄ MITEN TÄMÄ TEKSTI MUOTOILLAAN ..ARGGH…JA MIHIN SE TIEDOSTO N YT KATOSI..MURR MURR…

Käsittämättömän nopeasti hermoverkkoyhteydet oli kuitenkin rakennettu uudelleen – ja ihmettelinkin  ihmisen sopeutuvuutta ja joustavuutta. Meihin on sijoitettu melko elastinen ja muotoutuva sisäinen systeemi (neurotieteilijät ilmaisevat todennäköisesti tämän asian tyylikkäämmin), vaikka minkälaisiin tarkoituksiin. Mutta silti tarvitsemme siirtymävaiheita, joku enemmän, joku vähemmän. Niitä ei aina automaattisesti meille tarjoilla vaan sopeutuminen uuteen täytyy usein suunnitella ihan itse.

Ryhdyin pohtimaan lisää siirtymävaiheiden merkitystä Mindfulness –koulutuksessa (tietoisen läsnäolon koulutus). Ohjaaja sanoi noustessamme lattialta makuuasennosta seisomaan ”kiinnitä huomiota siirtymään, mitä siinä tapahtuu, mitä kehossasi tapahtuu, mitä tapahtuu tunteissasi, mitä ajatuksissasi” Ohje tuntui ensin kummalliselta, mutta lopulta kiinnostavalta. Se yksinkertainen siirtyminen olikin keskittyneenä varsin iso tapahtuma.  Mietin myös muita arkisia siirtymiäni. Ajan kotoa työhön 40 km, noin puoli tuntia. Aamuisin mieli liikkuu unien maailmasta kohti työn maailmaa, iltapäivisin työstä vapaa-aikaan. Mitä siirtymissä tapahtuu? Jotain tapahtuu itsestään – mieli, ajatukset ja tunteet kääntyvät matkan edetessä. Mutta aina ei ole niin. On myös huonoja aamuja, joiden tunnelmia ei ole mitään syytä kuljettaa työmaalle. On hankalia työpäiviä, joita ei kannata pakata autoonsa kotona purettavaksi. 

Olen alkanut aamuisin mielessäni laatia listoja siitä, mistä asioista olen kiitollinen tässä elämässä, juuri tänä aamuna. Se on oikein energisoivaa ja mukavaa siirtymäpuuhaa. Iltaisin taas siirtymävaihe on hyvinkin erilainen. Rasittavan päivän jälkeen pyrin joko kyydissä olevan toisen henkilön tai ihan vain itseni kanssa selvittämään pois päivän huolet niin että kotiin saavuttaessa työasiat ovat jääneet taakse. Jos on ollut mukava päivä, muistelen ilolla päivällä tapaamiani kiinnostavia ihmisiä ja tapahtumia.

Nyt minua kiinnostaa miten muut ihmiset hoitelevat erilaiset siirtymät, pienemmät ja isommat. Siis: tarkkailkaa siirtymiä. Olisi mukava saada kommentteja tähän pieneen juttuun — ja uusia näkökulmia asiaan.

Kevät on uusiutumisen aikaa. Silloin kylvän kukkien siemenet itämään ja seuraan taimien kasvua koko kevään. Kuuntelen lintujen laulua ja ihmettelen luonnossa tapahtuvia muutoksia.  Siivoan ja sisustan kotia ja suunnittelen kesälomamatkaa.  Valo ja innostus täyttää mielen, kodin ja luonnon. 

Keväisin minä nautin erityisesti keväthangilla hiihtämisestä.  On ihanaa laittaa termospulloon lämmintä kahvia tai kaakaota mukaan ja lähteä hiihtämään kohti häikäiseviä järvimaisemia.  Joskus olen unohtanut aurinkolasit – ja siitä on seurannut hirveä päänsärky.  Keväthangilla hiihtämisestä nauttimisen opin jo lapsena, kun teimme vanhempieni kanssa hiihtoretkiä Oulujärven jäälle.  Avara, luminen, kaunis maisema, jossakin kaukana näkyy saaria ja vastaranta, kutsuu puoleensa. Mielikin avartuu ja lepää luonnon rauhassa.

Valonvaihtelu vaikuttaa meihin eri tavalla: toisille valo aiheuttaa masennusta, toisille piristystä. Minä kuulun tähän jälkimmäiseen ryhmään.  Toisaalta en pidä ollenkaan loppusyksyn pimeydestä ja räntäkeleistä, se saa minut väsyneeksi enkä silloin jaksa tehdä mitään ylimääräistä. Hyvä kun jaksaa kulkea työn, päiväkodin, kaupan ja kodin väliä! Pimeä loppusyksy ja alkutalvi saa minut kaipaamaan kevättä ja korostaa valoisan vuodenajan merkitystä. Vuodenaikojen merkitys on verrattavissa elämän vaiheisiin. Kun joutuu välillä kohtaamaan synkkiä vaiheita, niin valoisampia vaiheita arvostaa sitäkin enemmän. 

Elämänkriisi pysäyttää ihmisen pohtimaan, mikä elämässä on arvokasta, mitä elämässä haluaa tehdä ja mitkä unelmat on jäänyt toteuttamatta.  Jouduin muutama vuosi sitten kohtaamaan elämänkriisin, jossa elämän jatkuminen vakavan sairastumisen myötä oli vaakalaudalla. Näin jälkeenpäin ajatellen tuo ajanjakso oli varsin raskas, pysäyttävä ja samalla opettava. Olen pohtinut, miten ihminen voi kiinnostua aidosti elämään myös raskaita ja kipeitä elämänvaiheita ja epämiellyttäviä kokemuksia.  Ihmisen perusluonnehan on hakeutua pois kaikesta epämiellyttäväksi kokemasta asiasta kohti miellyttäviä kokemuksia.  Joskus vaikeus ja hankala asia jää ja sen kanssa joutuu elämään. Silloin ratkaisevaa oman hyvinvoinnin kannalta on se, miten tapahtuneeseen ja asioihin suhtautuu.  Entäpä jos vaikeat elämäntilanteet opettavat elämästä jotakin sellaista mitä helpoissa ja ongelmattomissa tilanteissa ei voikaan oppia? Kun asiat saavat merkityksen, se auttaa suhtautumaan niin hyviksi kuin huonoiksi luokittelemiimme asioihin – ei yltiöpositiivisesti, vaan jollakin tapaa hyväksyvämmin ja lempeämmin.

Tämä alkuvuosi on ollut minulle työssä uusiutumisen aikaa.  Tuntuu hyvältä olla tässä uudessa työtehtävässä, jossa voin soveltaa aiemmin oppimiani asioita ja luoda uutta muiden kanssa. Odotan mielenkiinnolla alkavia koulutuksia, joissa pohdimme yhdessä ohjaustyön ja vuorovaikutuksen luonnetta. Katsotaan millainen kevät tästä tulee!

Minna Maksniemi

Joulu on tällä viikolla, vaikkei sitä tätä kirjoittaessani ulos katsomalla voisi uskoa. Saattaa herätä kysymys onko vuodenajat vai katsoja sekaisen.
Työvuodessa on kaksi ajankohtaa, jotka määrittävät töiden valmistumista; kaikki pitää saada tehtyä ”ennen joulua ” tai ”ennen kesälomia”. Itse olen taipuvainen lisäämään moiseen keskusteluun aina tarkennuksena myös sen vuoden jolloin kaikki on tehty…

Mitä me Salmiassa olemme saaneet tehtyä vuonna 2011?
Olemme tehneet rohkeita avauksia ELY-keskusten suuntaan pilotoimalla kehittämishankkeita yhdessä ELY:n kanssa. Toisaalta meiltä on tilattu ELY:n keskijohdolle johtamisohjelma, joka käynnistyy ensi vuoden alkupuolella. ELY:n haasteisiin olemme pyrkineet vastaamaan TEM:n Alueosaston viitoittamalla tavalla.  TE-toimistojen toiminnan tueksi olemme avanneet uudenlaisen toimintatavan yhdessä TEM:n Työllisyys- ja yrittäjyysosaston kanssa. TE-toimistojen muutostukihankkeessa tehtävä asiantuntijatyö niin projektipäällikön ominaisuudessa kuin eri työryhmien jäsenyyksissäkin luo Salmialle hyvät mahdollisuudet ottaa kiinni niistä haasteista, joita TE-palveluitten muutoksessa lähivuosina on tulossa.
Kaiken kaikkiaan Salmian rooli osana TEM:n johtamaa ELY:n ja TE-toimistojen toimivuuden tukirakennetta on pikku hiljaa alkanut löytyä ja jäsentyä.
Perinteisemmässä toiminnassamme olemme edelleen tarjonneet oman hallinnon henkilöstölle kosolti koulutuksellisia mahdollisuuksia oman osaamisensa kehittämiseen (osallistujia koulutus- ja kehittämistoimintaamme on ollut vuonna 2011 yli 3000 eri henkilöä, opiskelijatyöpäivä syntyi niitäkin lähes 8 000). Projektitoiminnassa työ alkaa poikia seuraavia siirtoja; seuraavan ohjelmakauden teemat rakentunevat jossain määrin aikuisohjauksen kehittämisessä tehdylle työlle. Tämän lisäksi projekteissa syntyneitä toimintamalleja ja –tapoja on voitu liittää osaksi normaalia toimintaamme jo projektien toimiessa. Näin projektit eivät ole irrallinen saareke toimintamme kyljessä vaan kiinteä osa toimintaamme.
Entä miten me salmialaiset olemme mahtaneet kokea kuluneen Salmian historian ensimmäisen vuoden? Rohkenen väittää, että olemme keskenämme saaneet kokea monia yhteisöämme yhdistäviä asioita; uuden luomista, surun sävyjä, innostavia yhteisiä kokemuksia ja mikä tärkeintä myönteistä(kin) palautetta tehdyistä töistämme. Tehdyn (joulukuu 2011) barometrin mukaan olemme oivaltaneet miten pitää yllä ja jopa vahvistaa vahvuuksiamme. Olemme harjoitelleet oman kasvavan organisaatiomme toimintaa ja yrittäneet rakentaa yhteistä ymmärrystä perustehtävästämme ja merkityksestämme. Kumppaneilta ja ohjaavilta tahoilta olemme saaneet arvokkaita ideoita ja erittäin kannustavaa palautetta. Ne ovat omiaan tuomaan myönteistä tekemisen meininkiä nuoreen organisaatioomme.

Kiitos koko Salmian väen puolesta kannustuksesta ja hyvistä kehittämisideoista!

Ensi ja seuraaviksi vuosiksi jää tekemistä niin sisäisessä yhteistyössämme kuin palveluitten kehittämisessä. Onneksi ja osin toivottavasti saamme pari kehittämisasiantuntijaa mukaan toimintaamme ensi vuoden alkupuolella. Vuonna 2012 tulemme vahvistamaan verkostojamme ja kumppanuuksiamme hallinnon sisällä ja luomaan lisää kiinteitä suhteita asiantunteviin palveluitten toimittajiin myös hallinnon ulkopuolella.
Oman organisaatiomme toiminnassa nostan tavoitteeksi omien prosessiemme selkiyttämisen ja toimintamme perustana olevan yhteisen ymmärryksen vahvistamisen. Näitten avulla voimme entistäkin paremmin tehdä sitä työtä mitä varten Salmia reilu vuosi sitten perustettiin.

Olen käyttänyt nykyistä työtilannettani esimerkkinä siitä miksei tarvitse vaihtaa työpaikkaa; työpaikka vaihtuu alla tekemällä uutta uudella tavalla.

Joulurauhaa ja voimia vuodelle 2012!

Ari Hyyryläinen

rehtori